Tehodieetti.

Vatsatautidieetti. -2,5kg yhdessä yössä. Samalla treenaantuu vatsalihakset mutta kyllä mä silti taidan jatkossa suosia perinteisiä metodeja, on aika kaikkensa antanut olo.

Hapuilua.

Taas olen MUKA päässyt ruotuun. Huoh. Alan olla jo todella kyllästynyt tähän soutamiseen ja huopaamiseen. Tiedän etten halua olla lihava löllykkä mutta miksi en muka saa pidetty mieltäni vahvana ja kieltäydyttyä herkuista!? Treeni kyllä kulkee kun saa ruokailuihin järjen.

Aiemmin pidin ruokapäiväkirjaa. Kirjasin ylös kellonajan ja suurin piirtein mitä olin syönyt, esimerkiksi: Aamupala 0830 puuro+raejuusto. En saanut tuosta kuitenkaan minkäänlaista hyötyä, ehkä koin sen jopa hiukan raskaaksi aina merkata ylös syömiset, jotka hyvinä päivinä noudattivat samaa kaavaa ja suurin piirtein samanlaisia aterioitakin. Huonoinakin päivinä tekstit olivat toistensa kaltaisia; muuten meni kuten hyvänäkin päivänä mutta illalle tuli pitkä lista kaikenlaista moskaa. Pidätkö sinä kirjaa syömisistäsi? Jos pidät, millaista ja miksi?

Tuo samainen kalenteri on kyllä vieläkin käytössä mutta nyt sotken päivälokerikkoja liikunnoilla. Tarkoitus olisi, että jokaiselle päivälle tulisi kirjoitusta. Kyllä, jokaiselle. En kirjaa vain verenmaku suussa tehtyjä treenejä vaan myös hyväntuulisia, pidempiä ja tietenkin reippaita kävelyitä koirien kanssa.

Olen miettinyt, kääntänyt ja vääntänyt. Pohtinut, että kuinka saan iltasyömisen loppumaan. Ainoa mahdollisuus taitaa olla se, että kehitän muuta touhua iltoihin kun televisio. (Vaikka se niin ihanalta tuntuukin istua ja henkäistä kun on lapset saanut nukkumaan..) Teen kotona treeniä neljänä iltana viikossa, punteilla ja omaa kroppaa vastuksena käyttäen. Kotitreenit tapahtuvat iltakasin jälkeen, jolloin lapset on tainnutettu. Treenien jälkeen jää vielä kolme iltaa viikkoon, jolloin olen päättänyt painella koirien kanssa kunnon hikilenkin. Näillä suunnitelmilla eteenpäin!

Kuukausi olisi aikaa pienen tirppanan ensimmäisiin synttäreihin ja äidin tavoite on olla juhlapäivänä -5kg kevyempi. Peukut pystyyn ja hammasta purren!

Jumppaaminen telkkari kaverina.

Onkohan tää nyt ihan kivaa jumppaamista? Itku silmässä yrität heilua telkkarin edessä kun ei se täti vaan ajoissa kerro mitä tekee. Ei vaan pysy mukana, ei ollenkaan. Pysyykö tossa oikeasti joku mukana? Oisko jollain kokemusta ns. hyvistä jumppalevyistä? Mulla on siis noita KuntoPlus-lehden levyjä eikä ne oikein mun kanssa toimi. Sitten on joku romu pilates tai jooga tai sekä että, kadonnut johonkin mappi ööhön. Niin ja on mulla tollanen Inch Loss Combat, vhän hankalasti seurattava sekin.

Mut ei kai tästä lannistuta. Vähän vähemmän väsyneenä uus yritys. Tänään ei vaan onnistu. Onneks rekkulit on muistanu käyttää mua tänään lenkillä ja metsäreissussa, ulkoilut koirien kanssa piristää kummasti!

Mielenrauha.

Ihan hassua. Tuntuu jotenkin nyt niin levolliselta koko olo kun päätti ettei yritä täyspidättäytymistä herkuista vaan sallii vähän löysempää ruokailua.

Ensimmäisenä vaan sitä liikuntaa lisää. Nyt oon kolmena aamuna tehny aamuaerobiset crosstrainerilla ja eilen illalla tosiaan vähän jumppailin. Tästä on hyvä jatkaa! Puntarillekin aion sujahtaa sunnuntaiaamuna, tuli mitä tuli.

Hassua miten pienestä tää nyt tuntu olevan kiinni.. Ihanaa viikonlopun alkua <3

Armoa.

Oon nyt pohtinu tätä mun suosta nousemista. Tuntuu, että oon itselleni liian ankara. Mullahan ei ole tavoitetta päästä bikinikuntoon tälle tai ehkä vielä seuraavallekaan kesälle, haluan vaan päästä sellaiseen kuntoon, että on hyvä olo ja että jaksan olla parempi äiti, olla vähemmän väsynyt. Ei siitäkään haittaa olisi, että oma peilikuva ei oksettaisi..

Olen joka kerta, aina uudelleen laihista aloittaessani, yrittänyt saada kaiken kerralla kuntoon, ruuat ja liikunnat. Taidanpa joutua toteamaan, että sellaiseen en nyt kykene vaikka yleensä oonkin kaikkimullehetinyt-tyyppiä. Annan itselleni armoa. Tässä on kuitenkin kyse elämänmuutosprojektista, ei ihmedieetistä. Tänään sallin ystävän luona laskiaispullan eikä edes tullut morkkista! On se mielen voima vaan mahtava.

Aamulla täräytin aerobisen crosstrainerilla PikkuKakkosen tahtiin ja illalla SDn kotitreenin. Pyrin nyt ensin saamaan liikuntaa lisää. Ruokailuthan mulla on pääpiirteissään kunnossa, iltapossuiluun pitää löytää stoppi mutta en ota herkuista nollalinjaa tai herkku-/tankkauspäivää, syön sillai kun tuntuu hyvältä.

Toivon isosti, että tämä on se oikea lähestymistapa tähän hommaan.

Voivee.

Ei se vaan vieläkään ole tullut. Tsemppi. Kyllä sitä on etsitty! Kissojen ja koirien kanssa. Kivien ja kantojen alta.

Eräs ystäväni kertoi eilen laihtuneensa jo mooooonta kiloa SDn neljän viikon aikana! Tästä innostuneena hyppäsin aamulla crossarille. Tänään pidän pääni illalla enkä herkuttele.

Mun suurin ongelma on iltasyöminen. Veikkaan että se on ns. lohtusyömistä osin, palkitsen itseni siitä, että olen suoriutunut päivästä kunnialla. Osin se varmasti johtuu siitä, että syön lämpimän ruuan noin klo.16 lasten ja miehen kanssa. Lapset syövät iltapalan seitsemältä ja heidät saadaan yleensä sammuneiksi viimeistään kahdeksalta. Silloin alkaa vaikeat ajat. Pitäisi alkaa jumppaamaan kun on siihen rauha. Mutta kuka vain voi äkkiä katsastaa, että edellisestä syömisestä on jo kauan.

Jumppaystävä sanoi viimeksi kun juteltiin, että minun olisi ehkä hyvä alkaa harjoittelemaan hedelmien syöntiä kun oli puhe etten niistä juuri välitä. Noh, nyt yritän sitten. Syön silloin lasten iltapalan aikaan syödä hedelmän, jotta jaksaisin jumppahommat!

Katsotaan kuinka tästä illasta suoriudutaan! Peukut pystyyn! SDn kotitreeni olisi iltasuunnitelmissa. Toivottavasti se ei muutu sohvankulmaan ja herkutteluun...

Ryhtymisen vaikeus.

Kun antaa itsensä repsahtaa, on suosta nouseminen lähes mahdotonta. Siis allekirjoittaneelle. Mutta huomenna nousen, pomppaan oikein rytinällä. Pienemmän tirpan syntymäpäivillä saa vähemmän tavattavat juhlavieraat miettiä, että onkohan täti laihtunut vai kuinka.. ;) Aikaa pari kuukautta, hiukka vajaa mutta kyllä siinä ehtii!

Tänään taas mun FBn etusivulle pöllähti FitFarmin Superdieetin mainos. Ai että, mä niin haluisin pystyä repäsemään ton kuusiviikkoisen mutta ei se vaan vielä onnistu. Imettäminen mulla estää sen. Juu, kokeiltu on. Mutta sitten kun neiti lopettaa tissittämisen tai ainakin rupee tuota lehmänmaitoa litkimään, niin sitten! Mulla on ohjeet tallessa ja lueskelin silloin keskustelufoorumia tarkkaan, että vinkkejä on muistissa. Mä niin odotan sitä!

Huomenna kohti parempaa oloa, osa miljoonaviisisataaneljäkymmentäkahdeksantuhattakaksisataakolmekymmentäkuusi. Oi että, toivottavasti enää sitä seuraavaa kertaa ei tartte startata, oli niin pitkä jo tuo lukukin, huh.