Armoa.

Oon nyt pohtinu tätä mun suosta nousemista. Tuntuu, että oon itselleni liian ankara. Mullahan ei ole tavoitetta päästä bikinikuntoon tälle tai ehkä vielä seuraavallekaan kesälle, haluan vaan päästä sellaiseen kuntoon, että on hyvä olo ja että jaksan olla parempi äiti, olla vähemmän väsynyt. Ei siitäkään haittaa olisi, että oma peilikuva ei oksettaisi..

Olen joka kerta, aina uudelleen laihista aloittaessani, yrittänyt saada kaiken kerralla kuntoon, ruuat ja liikunnat. Taidanpa joutua toteamaan, että sellaiseen en nyt kykene vaikka yleensä oonkin kaikkimullehetinyt-tyyppiä. Annan itselleni armoa. Tässä on kuitenkin kyse elämänmuutosprojektista, ei ihmedieetistä. Tänään sallin ystävän luona laskiaispullan eikä edes tullut morkkista! On se mielen voima vaan mahtava.

Aamulla täräytin aerobisen crosstrainerilla PikkuKakkosen tahtiin ja illalla SDn kotitreenin. Pyrin nyt ensin saamaan liikuntaa lisää. Ruokailuthan mulla on pääpiirteissään kunnossa, iltapossuiluun pitää löytää stoppi mutta en ota herkuista nollalinjaa tai herkku-/tankkauspäivää, syön sillai kun tuntuu hyvältä.

Toivon isosti, että tämä on se oikea lähestymistapa tähän hommaan.