Katkos.

Joulu meni mutta täällä se ei Tapaninpäivään loppunut. Tultiin anoppilaan joulupäivänä ja täällä ollaan edelleen. Mun netti ei jostain syystä toimi täällä kunnolla, Sonera kuulemma takkuaa ihan tiedettävästi. Vaan eipä sillä, ei olisi juuri päiviteltävää tännekään. Liian hyvää ruokaa aivan liikaa. Onneks kotona ei ole samaa ongelmaa. Tulis jo arki!

Paljon ruokaa, paljon juomaa.

Huh. Kyllä on syöty ja juotu. Onneks joulu on vaan kerran vuodessa. Huomenna ruotuun! PS. Yritin aamulla huomata, että haluaisin joulusuklaita, sinivalkoiset oli onneks kahdesta kaupasta loppu ja jäin ilman ;)

Viikkokatsaus.

Selvisin viikosta nro 2 ihan suht kunnialla. Tavoitteina oli kolme aerobista, kaksi lihaskuntoa ja puolen kilon pudotus. Melkein kaikki saavutettu. Toinen lihaskunto jäi tekemättä lahjojen paketoinnin vuoksi ja osittain siksi, että lihakset huusivat aika pitkään hoosiannaa pumpin jälkeen mutta pudotusta tuli -0,7kg. Ruokarepsahduksia sattui, kaksin kappalein ja oikein isosti. Pizzaa, sipsejä, suklaata. Mur! 

Puntariystäväiseni. Hän aina näyttää vaihtelevan määrän
pohjille painoa. Joutaisi raukka jo eläkkeelle...

Onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Nyt annan mennä aika vapaalla kädellä joulun ajan ja koko tulevan viikon kun ollaan enemmän tai vähemmän matkoilla koko ajan. Toki asetin pienimuotoiset tavoitteet, laiskan puoleiset, mutta onpahan edes jotain. Kolme aerobista ja +/-0kg. Kattotaan! 

Paniikki.

Saako huomisen punnituksen ja viikon koonti-postauksen perua? :<

Joulu tulloo!

Ei se perjantai-ilta sit mennykkään ihan niinku elokuvissa. Treenit jäi ja suklaata meni mutta onpahan lahjat paketissa!

Mies sai firmalta eilen joulupaketin, jossa oli koko perhettä ajateltu. Star Wars-herätyskello, joka hiljenee vain lattiaan heittämällä, kynttilälyhty, joka oli täytetty äitin herkkuGeishasuklailla, paketti jotakin hienoa kahvia ja pullo Koskenkorvaa :D No, esikoinen rakastui herätyskelloon vaikka ei kaksivuotias vielä taida moista tarvita ja äiti söi suurimman osan suklaista. Alkoholia meillä ei juuri käytetä, joten kossut meni kaappiin ja kahvit odottelemaan juomistaan.

Tänään meillä alkaa joulu! Kinkku paistui viime yönä ja kohta se mumma jo onkin täällä. Iltapäivällä minun pappani tulee syömään ja kai se olisi joulutorttuja kahvin kanssa paisteltava <3

Onneksi sujautin jo aamulenkin ;)

Harmistus.

Ensimmäinen puhelinpostaus, kattotaan miten tää toimii. Ja ai että millanen morkkis! Söin siis eilen pizzan, ihan kokonaisen ja vähän vielä sipsejä iltapalaks. Ja juomana tietenkin limukkaa, sokeritonta onneksi, mutta silti. Maha ei tykännyt ollenkaan, mieli ei senkään vertaa.

Meillä on aiemmin ollut tapana syödä aika usein ystävän kanssa jotain noutoruokaa, ja miehen kanssa myös. Hyh. Toivottavasti siitä tavasta pääsee eroon! Kallista ja kamalan masentavaa! Sipsit on myös ollu mun ykkösherkkua. Limukat oon vaihtanu sokerittomiks aikaa sitten, niitä en pidä niin suurena syntinä. Miten voisi herkutella kevyesti..?

Mies eilen kertoi että oli lukenut jostain tutkimuksesta, että jenkeissä saa vatsan täyteen pikaruokaa kolmella dollarilla ja jos söisi terveellisesti saman määrän, summa olisi yli 30dollaria. Sairasta! Onneksi Suomessa ei tilanne ole yhtä heikko.

Anoppi kurvaa meille huomenna eikä sitten tule varmastikaan kuin korkeintaan lenkkeiltyä joten tänään olisi treenipäivä, saas nähdä mitä saan aikaiseksi. Meinaa olla reidet ja pakarat edelleen tulessa ja eilen vielä alkoi oikea hauiskin kiukkuilemaan. Plääh!

Ystäviä ja herkuttelua.

Tänään on ollut kyllä varsinainen lötköilypäivä. Ei sen väliä, joskus saa ollakin. Aamupäivän vietin kummipoikani ja hänen äitinsä kanssa. Oikein ihanaa oleilua <3 Ja sain vielä "joululahjankin"! Jumppaystävällä lojui turhan panttina pari jumppalevyä ja minähän otin ne vastaan riemusta kiljuen. Josko huomenna jätän punttitreenin väliin ja kokeilen jomman kumman levyn kanssa viettää iltaa!

Ihan nappiin ei ilta ole mennyt ruokien puolesta mutta en anna sen masentaa. Toinen ystävä tuli viettämään pienimuotoisia pikkujouluja ja ohjelmistoon oli tarkoitus kuulua joululaulujen ohella glögiä. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä, tilattiin pizzat ja jäi joululaulutkin kuuntelematta. Huoh. Tämän viikon herkut on syöty kyllä nyt ja jos ei olisi joulu ensi viikolla niin olisi senkin viikon herkut jo popsittu... Mutta en ota stressiä, ihana päivä ollut, kiitos siitä ystäville! 

Tunnustus! Ja iso märinä!

Blogini sai tänään ensimmäisen tunnustuksen: A Blog With Substance! Täh?! Tämä on siis viides teksti ikinä mutta silti jo tällainen hieno maininta. Tuntuu aika kivalle, kiitos siis kohtipienempaaa! <3 Tämä tunnustus tuo mukanaan seuraavaa:

Kiitä tunnustuksen antajaa. Sehän meni jo, mutta kiitoskiitoskiitos! Sinun blogiasi on ihana lukea, saan siitä aina tsemppiä, toisten saavutukset ja onnistumiset ovat parhaita motivaattoreita.

Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle. Ei tuu onnistumaan kun olen niin huono blogien lukija mutta jos edes yhden saisin annettua ;)

Tunnustus menee ehdottomasti Jennylle! Yhtä reipasta blogia saa kyllä etsiä. Tuo nainen on tehnyt vaikka ja mitä! Ja tällä hetkellä pyörivä joulukalenteri on kyllä tuonut mukanaan monta ajattelemisen arvoista postausta. Ja tuo tankotanssi, sitä ei voi muuta kuin ihailla! Pystyispä joskus itekin moiseen... Ehkä joku päivä, kaikestahan kannattaa haaveilla.

Kaikki blogit, joita luen, ansaitsisivat tunnustuksen mutta Ericalla (Too big to be me) niitä taitaa olla ennastaan pitkä rivi ja kohtipienempaa jakoikin tunnustuksen jo kahteen muuhun seuraamaani blogiin eli Jelissalle ja Neiti Michelinille! (Pitäiskö alkaa laajentaa reviiriä ja alkaa etsimään uusiakin blogituttavuuksia..? Vinkkejä otetaan vastaan!) 

Ilmoita tunnustuksesta heille. Juu, pian aion tehdä niin.

Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Öh. Tänään on ollu maailman romuisin päivä. Josko kirjoitan tähän päällimmäisiä ärsytyksiä ja ne vaan sitten haihtuu bittiavaruuteen postauksen mukana? Sovittu!

1. Tein äsken maailman kurjimman treenin. Lyhyt ja heikkotehoinen. Plääh.
2. Mun tekisi kamalasti mieli syödä jotain ei-niin-terveellistä.
3. Mua on alkanu stressaamaan joulu, se, että toiset syö kaikkea kamalan hyvää ja itse kieltäydyn kaikesta. Myös matkaaminen mietityttää. Tuleeko kylässä kuntoiltua edes pienimuotoisesti?
4. Olenkohan mä haukannut liian ison palan tän uuden elämän aloittamisen kanssa? Nauraako puoli maailmaa mulle kun joulun jälkeen kerron lihoneeni?!
5. Tänään on ollu ihan jumipäivä. Lihakset on ihmeissään eilisestä pumpista. Mur.
6. Ärsyttää kun mies syö tuossa vieressä jotain hyvän tuoksuista iltapalaa, en uskalla katsoa mitä enkä todellakaan halua kysyä.
7. Olen miettinyt, että miten mä saisin treenin pysymään sillai balanssissa, ettei tulis tällaisia jumipäiviä? Onko se vaan uskottava, että esimerkiksi pumpin jälkeen välipäivä ois paikallaan? Miksi ulkona pitää olla niin paljon pakkasta? Kunnon kävely ois voinu tehdä terää mutta jo pelkkä ajatuskin ulos menemisestä jäädyttää mut pystyyn!
8. Oon ilmeisesti maailman negatiivisin! Tänäänkin. 

No, eipähän taida tarttee enempää märistä. Siinäpä ne päällimmäiset tällä erää, huomenna parempi päivä. Ja siis, en ole syönyt huonosti, oon vaan kipeä sieltä ja täältä ja sehän pistää kiukuttamaan kun crossari ei vaan liikkunu vaikka mieli teki... Ja tänään oli treenin vuoro koska huomenna on pienimuotoiset pikkujoulut ja lauantaina anoppi kurvaa meille joulun viettoon! 

Salilla.

Niinhän siinä kävi, että jumpalle päästiin! Huippufiilis!

Olin salilla ensin ja menin sisään. Odottelin melkoisen pitkään, että vastaanottoon tulee joku minua sisään ottamaan. Meinasin sanoa miehen saapuessa, etten koskaan ole saanut noin huonoa ensivaikutelmaa, odotin oikeasti liian kauan! Noh, sain kuitenkin aivan loistavaa palvelua ja tietty otin sen kymppikertakortinkin samaan rysäykseen kun hyvin myytiin ja pikkusen annettiin alea ;) Oon kyllä myyjien unelmakohde! "No mutta ku halavalla sai..."

Noh mutta. Ilmainen tutustumiskäynti. Suuntasimme jumppaystävän kanssa BodyPump-tunnille. Hyvä treeni oli! Tykkäsin oikein kovasti! Pumppi kulki ihan kuin ennen vanhaan. Kävin joskus aikaa sitten säännöllisen epäsäännöllisesti pumppailemassa, koska se oli kivaa, ilman siis mitään tavoitteita tai laihduttamisia. Josko tästä saisin kerta viikkoon salikäynnin, kai se kannattaa tehdä sellaista mistä tykkää eikä lähteä väkisin huhkimaan jotain tympeää?

Uskolliset apurit.

Itse sali ei ollut mikään huippumoderni vaan aika kiva, sanoisin että lämminhenkinen..? (Voiko niin sanoa kuntosalista..?) Salin puolella ei ollut uusinta uutta vaan jopa ehkä vähän vanhan näköisiä kuntolaitteita ja ryhmäliikunta-/sisäpyöräilysali oli hiukan arveluttava mutta ehkä ne ulkoiset puitteet ei ole se pääasia. Eipähän taida tarvita tuonne mennessä miettiä, että onko tukka hyvin, meikit naamassa ja vaatteet vimpan päälle, sopii mulle! Mutta! Paikassa on kokonaista yksi naisten vessa. Se hieman järkytti mutta eiköhän siitä selvitä. (Ei siellä naisten salillakaan ole kuin kaksi?!)

Pumppi oli aika jees. Pikkusen pitää seuraavaan kertaan tarkistella painoja, äkkiseltään meinas olla vähän hukassa, että mitä kannattaa ottaa mihinkin biisiin mutta eiköhän se kokemus opeta.. Jos vaan muistais ens kerralla, että kuinka tänään meni. Treenin jälkeen sauna ja jumppaystävän kyyti kotiin houkutteli mutta valitsin kuitenkin reippailun kotiin, 20minuuttia lompsuttelin ylämäkeen, hissukseen vain, mutta pääsin perille ja tirautin parisataa kaloriakin siinä. 

Kokonaisuutenaan oikein näppärä päivä. Söin hyvin (tosin salin jälkeen meni pikkusen pitkäks..) ja liikuin hyvin, kiitos minä! (Ja jumppaystävä <3) 

Suunnitelmia ja viikon tavoitteita.

Tälle viikolle olen asettanut tavoitteita, joista aion pitää kiinni kynsin hampain! Vielä ei ole joulu, ensi viikolla sitten katsotaan, että miten vetkuillen mennään. Vähintään kolme kertaa olisi tarkoitus suunnistaa lenkille tai korvata lenkki crosstrainerilla. Aerobisen lisäksi lihaskunto pitää myös muistaa eli kaksi kotitreeniä, jotka ystäväni on minulle suunnitellut tai mahdollisesti korvaan toisen kerran huomenna Bodypump-tunnilla, riippuen jumppaystävän voinnista. Niin ja puolen kilon painonpudotuksen olen myös kirjannut tavoitteeksi pieneen mustaan kirjaseeni, josta kerron enemmän tässä joku päivä.

Ajattelin ottaa tuohon vieressä olevalle salille kymppikertakortin. Olisi mukava jos saisi itsestään irti kerran viikossa tai miksei kaksikin, käydä jumppailemassa ja nauttimassa siitä omasta ajasta, jota ainakaan tällä äidillä ei liiaksi ole. Tänä syksynä minulla oli kolmen kuukauden ajan kuukausikortti eräälle toiselle salille mutta ei se oikein ottanut tuulta alleen. Jonkun aikaa kävin todella aktiivisesti, jossain vaiheessa kerrat vaan vähenivät ja loppu mentiin melko satunnaisilla jumpilla. Tunsin aika suurta syyllisyyttä kun en mennyt syystä tai toisesta, koska kortti oli kuitenkin hintava. Ja kun paha mieli oli saatu jumppailun (tai sen puutteen) vuoksi, tuntui lähteminen joka kerta vain vaikeammalta. Ehkä suurin ongelma oli treenikaverin puute. Seuraavaksi ongelmaksi muotoutui talven tulo ja autoilun pelottavuus. Aina oli myös kiire eikä salille muka ehtinyt kun ryhmäliikunnat olivat vain tiettyyn aikaan. (Joo joo, tekosyitä ovat, mutta kuitenkin!) Käyn ensin toki ilmaisen tutustumiskäynnin ja teen vasta sitten päätöksen mutta tällä hetkellä tuntuu vahvasti sille, että aloitan ensi vuoden kymppikertakortti taskussa. Tuo suunnittelemani sali saa pisteitä seuraavista syistä:

1. Treenikaveri! Hän myös ohjaa ryhmäliikuntatunteja kyseisellä salilla, joten varmasti osaa myös neuvoa minua tarvittaessa.
2. Etäisyys: Sali on kävelymatkan päässä, autoilu ei olisi este. (Okei, ei se toinenkaan sali juurikaan ole kauempana mutta itsepä opetin itseni laiskaksi kun ensimmäisen kerran sinne autolla kurvasin.)
3. 10x kortti: Ei syyllisyyttä siitä, että rahat menevät hukkaan. Ehdin varmasti käyttää kaikki kymmenen kertaa ennen kuin kortti menee umpeen, kai se on 3kuukautta mitä tuollaiset ovat voimassa?
4. Motivaatio: Se on noussut aivan uusiin ulottuvuuksiin, joten ei pitäisi siitä jäädä kiinni!
5. Bonuksena vaihtelu: Tällä jumppafirmalla on kaksi kuntosalia, toinen naisille ja toinen unisex. Ymmärtääkseni tuolla kortilla saa käydä kummassa lystää. Tuo lähempänä oleva sali on unisex mutta ehkä naisten salilla voisi käydä joskus katsastamassa jumppatilanteita ja varsinkin se salipuoli saattaisi olla helpommin lähestyttävissä siellä... 

Tietenkin miinuksena on se, että olen jumppahiiri, nautin ryhmäliikunnoista, jotka ovat aikataulutettuja ja taas pitäisi suoriutua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Haaveilen myös, että oppisin käymään salin puolella treenaamassa mutta en aio luoda itselleni paineita, jos ja kun kortin hommaan, ovat kaikki kymmenen kertaa pyhitetty jumppatunneille ellen sitten keksi jossain vaiheessa mennä salin puolelle.

Näillä mietteillä täytyy jumppaystävälle toivottaa paljon paranemista, jotta huomenna ei olisi flunssainen olo ;)

Ensimmäisen viikon saalis.

Nyt se olis sitten totuuden aika. Tättärärää! Ihan hyvin oli mennyt, -2,2kg. (Nyt moni ajattelee, että nesteitä ne vaan on näin alussa, juu, tiedän sen, mutta hei, se on silti musta pois!) Eli seuraavaan viikkoon lähdetään oikein hyvällä mielellä. Joulu jo kolkuttelee ovella eikä parin tulevan viikon tavoitteet ole päätä huimaavia. Tarkoitus olisi suoriutua joulun ajasta ilman painonnousua ja puolen kilon viikkopudotus olisi haussa, siinäpä vasta tavoitetta tälle herkkuhiirelle! 

Mitenkäs tuo parikiloinen sitten lähti? Ihan perusruualla ja pienellä liikkumisella. Ei se vaikeaa ollut, asenne vain piti saada kohdilleen. On kyllä hieno fiilis, näin helppoa se on kunhan on saanut itsensä laitettua oikealle mielelle! Pidän pienimuotoista ruokapäiväkirjaa, johon merkitsen myös liikunnat kaloreineen. Viime viikon liikunnat olisivat seuraavan moiset:

• sunnuntai -aamulenkki 44min (379kcal)
• maanantai -iltapäivälenkki 35min (348kcal)
• tiistai -kotitreeni 36min (360kcal)
• torstai -crosstrainer 30min (307kcal)
• lauantai -kotitreeni 45min (363kcal)

Hyvin palvelevat jumppatossut, ja niin kauniit!

Ruokarepsahduksiakin mahtui mukaan. Perjantaille olisi sopinut jonkinmoinen liikuntasuoritus mutta edellinen yö meni kukkuessa nuorimmaisen kanssa ja kaikki voimat olivat kateissa. Hautauduin sohvan kulmaan ja söin sipsejä! Päätin myös samalla etten ole ehdoton herkkujen kanssa, joskus niitä voi syödä hyvällä mielellä, kunhan muistaa kohtuuden. Katsotaan kuinka kohtuusherkuttelu onnistuu vai tuleeko tähän muutos piankin ;) Keskiviikkoiltana söin myös ystävän luona kahviherkkuja, liikaa tosin. Seuraavalla kerralla pitää kahvipöydässä tsempata.


Ja mun viikosta. Se menee sunnuntaista sunnuntaihin. Monet siitä ovat kirjoittaneet, että huonoin painonpudotus on sellainen joka aloitetaan maanantaina. Aina se sitten alkaakin seuraavana maanantaina uudestaan kun on viikolla mokailtu. Otin neuvosta vaarin ja aloitin juuri silloin kun tuntui, että NYT on sen aika. (No okei, nukuin yön yli kun illalla sängyssä päätin asian..) Eli viikkokoosteita on odotettavissa sunnuntaisin. 

Nyt jatkan fiilistelyä tästä onnistumisesta <3 Lippu korkealle ja kohti uusia haasteita! Tänään on jo jonkinmoinen joulusiivous suoritettu, mies sanoi mun pestessä lattioita, että oisit laittanut sykemittarin.. Oikein hiki valui! Ihana sunnuntai, puhdas koti ja mahtava perhe, näillä on hyvä jatkaa eteenpäin. 

Uusi alku.

Minä teen kuten monet muutkin, alan kirjoittamaan elämänmuutos-/painonpudotusblogia. Tällä reissulla toivon löytäväni oman itseni, sen iloisen naisen, joka on kadonnut läskien taakse. Toivon, että saan iloisemman ja terveemmän otteen elämään, että joskus voisin valita sipsipussin sijaan salitreenin tai vaikka jumppatunnin. Katsotaan. Pyrin olemaan rehellinen itselleni eli samalla myös lukijoilleni. Toivon, että blogi kulkee mukana niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Alkuun voisin kirjoittaa hieman itsestäni ja siitä, kuinka jouduin tähän tietokoneen taakse ähräämään itselleni tällaista blogia. Olen 26-vuotias kahden alle 2-vuotiaan lapsen äiti, eli kotiäitinä viihdyn vielä tovin. Perheeseemme kuuluu myös isi-ihminen ja karvaisia otuksia. Olen aina ollut jossain määrin paksu. Nyt olen sitä sanan suurimmassa merkityksessä. Raskauksien aikaan keräsin kiitettävän määrän kiloja ja vielä nyt raskauden jälkeenkin olen muutaman hankkinut. Elopainoa on jo heittämällä päälle 100kg ja pituutta vaivaiset 167cm. Lukioaikaan lihoin valtavasti, olin melkein vastaavissa mitoissa kuin nykyään. Silloin löysin itselleni tsempin ja laihduin painoindeksin mukaan muutaman kilon päähän normaalipainosta, olin kamalan tyytyväinen itseeni ja myös hirmuisen positiivinen noin muutenkin! Noh, elämä heittelee, ei sillä ettenkö nytkin olisi muuten onnellinen mutta oma olemukseni makkaroineen, on kamalan masentava. Olen päättäny noin miljoonasti kuopuksen syntymän jälkeen, että alkavat kilot riittää mutta tässä sitä ollaan edelleen, hieman jopa isompana kuin juuri synnyttäneenä. 

Tämä on ehkä se miljoonas ja ensimmäinen kerta kun päätän alkaa uuden elämän, tulla paremmaksi ihmiseksi niin sisältä kuin ulkoa ja nyt oikeasti uskon itseeni! Olen kohta viikon jo tsempannut ennen tätä tekstiä ja toivon vain, että loppua ei, en anna sen näkyä! Eli tervetuloa mukaan matkaan. Tavallisen tallaajan laihdutus-/elämänmuutosblogi on nyt virallisesti avattu! 

P.S. Pyrin olemaan äänessä päivittäin, uskon sen pitävän itseni kiinni blogissa ja jos lukijoita ilmaantuu, niin heidät myös mukana matkassa ja tietenkin, joka päivä saan purkaa fiiliksiäni ja päivitellä kuinka paksulta juuri tänään tuntuukaan ;)