Vastustaa.

Kaikki tuntuu vastustavan. Väsymys, hiilarin himo, pienemmän lapsen hampaat, ystävät, kaikki. Ja sitten mies vielä lähtee yön yli työreissuun. Huhhuijakkaa! Jos tänään ei sohvalla mussuteta sinistä niin ei sitten koskaan!

Uudestisyntynyt.

Kyllä! Tänä aamuna olen kuin uudestisyntynyt, olen nimittäin nukkunut! 21.30-06.15 yhteen soittoon! Mikä voisikaan olla parempaa kuin hyvin nukkunut ja levännyt olo..? Siitäpä sitten yks aamuonnellinen tekaisi aamun aerobisen crosstrainerilla, kyllä maistuu. Oli tuo pienempi tsirpula toki yöllä herännyt, isin kanssa olivat kahdesti ottaneet tuttimatsia mutta äitiä tai tissiä ei oltu tarvittu, en usko että olisin edes siitä unikoomasta herännyt ;) Ihana aamu! Mahtavaa keskiviikkoa kaikille!

Uninen emäntä.

Viikonloppu oli ja meni. Syömiset meni siihen nähden ihan ok, että oltiin reissun päällä. Nukkuminen la-su välisenä yönä onkin sitten ihan kamala tarina ja sen jälkeinen väsymyskierre aiheutti jo eiliselle ajatuksen koko elämätaparemontin unohtamisesta. Josko tänään ois aurinkoisempaa, nukuin päikyt eilen kun mies tuli kotiin ja silti jo yhdeksän jälkeen olin pedissä, miten niin väsynyt?!

Normaali aikuinen ihminen tarvitsee 7-8h unta vuorokaudessa. Sitten on niitä, jotka nukkuvat viikolla muutaman tunnin ja tankkaavat unta viikonloppuisin. Ja sitten on sellainen ihmistyyppi, johon itse kuulun: unta pitäisi saada koko ajan. Mulla vireystila on huipussaan jos saan unta tasaisen säännöllisesti joka yö kymmenen tuntia. Kyllä, kymmenen. Mutta jos on kaksi lasta, 10kk ja tasan 2v, voi äkkiä laskea 1+1, että unta tulee aivan liian vähän. Pääsääntöisesti pysyn kuosissa sillä, että mies antaa mun välillä huilata päikkäriekstraa tai viikonloppuna pidempää aamua.

Nyt on pitkään mennyt niin, että pienempi herää 04 ja risat. Siis herää, ei vain vähän huutele. Esikko sitten herää metelöintiin jossain vaiheessa ja soppa on valmis. Äitin unet eivät vain riitä. Tälle pohjalle on hyvä lähteä yökyläreissuun (joita me tehdään liian usein, päätin että nyt ollaan muuten kotona ja pitkään!). Isompi nukkuu reissussa ihan ok mutta ai että tuota pienempää.. La-su välisenä yönä mä en nukkunut ehkä yhtään! Joko otettiin tissiä tai yritettiin karata sängystä tai muuten vaan huudeltiin tai tai tai. Huh.

Muistakaa siis nukkua hyvät ihmiset! Ja jos harkitsette lapsia elämäänne niin valmistautukaa unettomiin aikoihin. Ja ihaniin tilanteisiin väsymyksestä huolimatta ;) Kuinka hellyyttävää onkaan katsoa kun kaksivuotias on haltioissaan neljän päivän ikäisistä koiranpennuista ja haluaisi vain hoitaa niitä taukoamatta..

Alle sadan kilon keijukainen.

Nyt sitten ollaan kaksinumeroisissa lukemissa <3 Ja just kun eilen kehuin puntaria hyväksi ostokseksi.. Tänä aamuna se näytti vaihdellen eri lukemia, eläkeläinen näytti jokaisella hyppäyksellä saman. Taitaa mennä puntari takaisin kauppaan, mitä tollasella niinku oikeasti tekee?

Hankintoja ja liikuntoja.

Vihdoin saan koneen auki! Ja ihan ihmisten aikaan, ehtii nukkumaankin. Huomenna startataan aamusta kohti Etelä-Suomen hulinoita ja mennään entisille nurkille moikkaamaan yhdeksi yöksi esikoisen toista kummitätiä, ihanuutta! Ohjelmassa vähän siis lipsuilua ruokailuista (ei kuitenkaan toivon mukaan herkuttelua!) ja HopLoppia ainakin. Haaveilin, että ois menty kummitätsyn kanssa johonkin salille tutustumiskäynnille mut ei aika riitä kyllä millään.. Ehkä ensi kerralla kun on enemmän aikaa.


Ajattelin kirjoitella teille kahdesta huippuhankinnasta. Uudempi niistä on ihan jo tarpeeseen tullut puntari! Tuo vehje mittaa painon lisäksi rasvan, nesteen ja lihaksen määrän kehossa. Suora kopio Prisman sivulta: Tyylikäs BG17 lasinen diagnostiikkavaaka on erinomainen kumppani painonpudotukseen tai kunnon kohottamiseen: vaikka painossa ei tapahtuisi huomattavaa muutosta saa käyttäjä potkua treeniin, kun huomaa esim. kehon rasvan vähentyneen. Diagnostiikkavaaka mittaa painon lisäksi kehon rasvan, lihaksen ja nesteen määrän. Diagnostiikkavaa'assa on suurikokoinen ja selkeä LCD näyttö. Vaaka on turvalasia. Lasipinnan elektrodit on tyylikästä, harjattua ruostumatonta terästä. Sieltäpä me tuo vehje viimeksi asiakasomistaja päivien aikaan ostettiin, en vain ole oikein sillä vielä punnaillut. Ajattelin, että päästän vanhuksen eläkkeelle kun siirrytään kaksinumeroisiin lukemiin eli seuraavaa punnitustulosta jännätään aika kovasti ;)

Toinen suhteellisen uusi ystävä löytyy keittiöstä. Nimittäin Tupperwaren salaattilinko! Ihan ehdoton suosikki! Nyt on salaattien tekeminen (ja säilytyksen jälkeen syöminenkin) kivaa. Aiemmin lähinnä toisen päivän salaatin popsimiset meinas mennä harakoille kun totta kai aineksista irtoaa nestettä, kun salaatti oleilee jääkaapissa ja niinpä koko salaatti meinasi aina mennä mössöksi. Tätä ongelmaapa ei enää ole.. Salaatti on kiva lingota ja enimmät nesteet irtoaa jo silloin heti kättelyssä mutta säilytykseen kun jättää lingon lävikköosan, irtoavat nesteet pääsevät ulkokulhon pohjalle eivätkä pilaa salaattia, suosittelen kyllä oikein lämpimästi!

Ja vielä kirjaan viikon liikunnat ja ruokailut. Aion huomenna punnata koska sunnuntaiaamuna ei olla kotona. Tuloksen saatan kertoa jo huomenna jos vaan ehdin tai sitten sunnuntaina, katsotaan.

• Maanantai: Crosstrainer 23min, 219kcal
• Tiistai: Crosstrainer 30min, 296kcal
• Keskiviikko: Crosstrainer 20min, 182kcal
• Perjantai: Crosstrainer 30min, 283kcal

Aika yksipuolista! Eikä nuo määrätkään päätä huimaa mutta kurkussa asuu vielä joku ylimääräinen kutina enkä oo viitsinyt sitten alkaa itseä enempää kiusaamaan. Jotenkin ei ole ollut vain intoa tehdä muuta.. Höh. Ensi viikolla paremmin. 

Ruokailut on muuten ollu ihan kuosissa paitsi tuo eilinen pizza! Menkööt se nyt sitten sen herkkupäivän piikkiin vaikka aika armottomasti harmittaakin... Ja tänään nappasin kaksi Digestiveä kahvin kaveriksi kun jumppaystävä oli käymässä, teki vaan aivan äärettömän paljon mieli! Meillä ei normaalisti ole edes mitään tuollaisia kaapissa mutta poika on noihin ihastunut mahdottomasti niin pitihän niitä viimeksi kaupasta tuoda..

PS. Anteeksi huonolaatuiset kuvat. Jotenkin tuota järkkäriä on vaan niin hankala jaksaa ottaa esiin ja puhelimella tulee sitten räpsittyä noita maailman upeimpia otoksia. Pahoittelen, koittakaa kestää.

Vuosisadan heikoin itsekuri.

Mulla on tänään koko päivän pyöriny päässä että korkkaan mun joulupukilta (jumppaystävältä) saamani yhden jumppaDVDn kun saadaan lapset nukkumaan. Mies alkoi puhumaan kotikutoisesta pizzasta kun tultiin ulkoilemasta. Mähän sitä sitten pyörittelin mielessäni Pikku Kakkosen ja lasten kylvyn ajan. Meillähän sit repsahdetaan kunnolla jos kerran herkutellaan, eli puhelua pizzeriaan! Noh, ei se maailmaa kaada mutta herkkupäivä tulikin tälle viikolle aika ex tempore.

Tunnustus nro 2.

Ihanainen jumppaystävä oli jo jokunen päivä sitten heittänyt tälle mun blogille tunnustuksen omassa blogissaan, kiitos Jenny! Eli tunnustuksena New Blog Love <3 

Tätä pitäisi sitten jakaa eteenpäin huippublogeille, joilla on alle 200 lukijaa, ja koska mun blogiluettelo on rajallinen, vaihtoehdot on selvät. Ellulle menee toinen, hienosti on alkanut urakka, täällä eletään menossa mukana ja pyritään olemaan vertaistukena ;) Toinen tunnustus ehdottomasti mun idolille, Kohti kiinteämpää minää-blogille! Mun parhain virtuaalitsemppari.

Haluaisin kirjoittaa teille myös mun uudesta puntarista mutta jätänpä sen parempaan aikaan, kaksi tirppanaa kuulostaa ihan sille, että mutsin koneiluaika on ummessa ja puuro pitäis olla jo keitettynä. (Mutta sain sentään koneen auki ja pari riviä kirjoitettua, jei!) 

Pyh.

Enhän mä tänäänkään mitään konetta avannut, nytkin silmät sikkurassa makaan peiton alla kirjoittamassa vaikka pitäis nukkua jo kovasti! Syömiset sujuu ja läski liikkuu. Suunniteltu kahvakuula jäi väliin kun neuvolantädillä oli taasen niin paljon asiaa ettei ollut tosikaan ja muut hommat sitten siirtyi neuvolan myöhästymisen vuoksi.. Mutta onneksi koko päivä ei mennyt harakoille, ravuille ehkä ;)

Hannu Hanhi.

Paino oli tippunut! -800g. Mitä ihmettä?! Nyt ois ehkä hyvä väli käydä tekemässä lotto ;) Katsotaas mihin tällä viikolla päästään kun ei anneta syömisten mennä penkin alle ja muistetaan/pystytään liikkua. Vähän kyllä sellainen olo, etten todella ois ansainnut muuta kuin raakan plussan mutta näillä mennään.

PS. Jotenkin kauheen kiireistä! Ei ehdi avata konetta vaan pitää puhelimella raapustella. Tänään ei ollut päivällä päikkärirauhaa ja aamupäivä kipitettiin keskustassa pienemmän kanssa kun isompi oli kerhossa. Ilta kurvailtiin hakemassa akvaariorojuja (mun uusin harrastus ;)) Yritän saada koneen auki ja kunnon postauksen jo huomenna! Oon muuten miettiny sivun laitaan painotaulukkoa, oiskohan se kiva ja motivoiva..?

Miljoona kaloria miinusta.

Arkeen on palattu, tahmeasti mutta kuitenkin! Viikonloppu meni synttäreitä juhliessa anoppilassa, pari palaa kakkua ja pari palaa suolaista piirakkaa mutta mässäilyks ei menny! Ette ikinä arvaa miten mä eilen kulutin noin miljoona kaloria, ainakin. Ajoin autolla! Ajokortti mulla on ollut sen aikaa, että juurikin sain suoritettua kakkosvaiheen enkä ole talvella ajanut autoa kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän. Eilen sitten sujautin anoppilaan 200km kun mies ajoi toisella autolla, joka oli sinne vietävä. Kyllä pelotti! Välillä huomasin, että reisilihas alkaa vetämään ihan jumiin ja välillä puristin rattia rystyset valkoisena. Olispa ollu jännä jos olisin tajunnu laittaa sykemittarin.

No mutta. Tän viikon viikkokoonti on aika kuiva. Kamalan huonosti syöty alkuviikko, loppua kohti parani mutta vielä tänäänkään ei menty ns. puhtaasti. Liikuntaan verrattavia pyrähdyksiä kaksin kappalein crosstrainerilla ja yksi reipas kävely koirien kanssa. Punnituskin jäi, kun tosiaan tultiin vasta iltapäivästä kotiin. Huomenna kuitenkin punnitsen, vaikkakin päivän myöhässä ja isoa plussaa odottaen mutta turha sitä puntaria on vältellä.

Viimeisin jakso Jutta ja puolen vuoden superdieetit-ohjelmasta saa multa suurtakin suuremmat kiitokset! En tiedä oliko kyse siitä, että elämäntaparemonttia teki mies vai mistä nyt tuulee mutta tuo meidän perheen isäntä alkoi puhumaan omasta terveemmästä elämästään ja siitä kuinka se voi auttaa mun painonpudotusta. Saa pekoni-iltapalat jäädä mieheltäkin siis unholaan, ja vielä ihan hänen omasta tahdostaan ;) Huippua!

Parempaa ensi viikkoa himoiten, Marjatta.

Tänään!

Ei ollut eilen vielä se päivä kun palattaisiin ruotuun. Mutta hei, se on tänään! Aamupalalle ei ollut puuroa muuta kuin perheen pienimmälle ja lounaallakin eiliset jämät meni lapsille mutta tää mutsi ei lannistu. Tirpat nukkuu yhtä aikaa ja crossarilta on pölyt saatu liikkeelle ;) I'm back!

Joko tänään.

Voisko tänään olla se päivä kun tää paksu palais ruotuun..? Tiedättekö sen fiiliksen kun on kipeä ja voivoi, sohvan nurkassa syöty suklaa parantaa? Jep, täällä on nyt viikon verran menty sillai. Voisaasta.

Synttäriherkkuähky.

Nyt on pientä miestä juhlittu ja äitikin on ollu ihan hunningolla syömisten puolesta! Onneks tää flunssa sattui samaan saumaan niin ei ketuta niin kovasti, en olisi siis muutenkaan liikkunut suuremmin. Maha turvoksissa viikonlopulta mutta onneksi alkaa jo kurkku tuntumaan suht hyvälle eikä nenäkään enää vuoda ihan solkenaan. 

Ensin meni perjantai pipariksi. Kauhea tohina leipomisten kanssa ja niinpä omat syömiset vähän jäi. Kaikki reseptit oli ennakkoon vieraita kun halusin tehdä maidotonta. Meinasi pukata tuskan hikeä kun arvoin ainesten kanssa ;) Suuremmin en maistellut leipomuksia, siis toki makuja tarkastin mutta en nuollut vatkainta puhtaaksi tai kaapinut suklaavaahdon jämiä astian pohjalta.. Mutta koska päivällä syömiset meni reisille, illalla oli saatava jotain ja tällä erää se oli pizzaa. Mur.

Lauantai oli alunperin olevinaan suht sallittu herkkupäivä. Aamulla oli niin kiire saada viimeistelyt tehtyä, että puurot jäi syömättä ja kierre oli valmis. Ihan ei herkuteltu niin kuin oli suunniteltu mutta ei siitä sen enempää. 

Sunnuntaille tietenkin jäi kakkuja ja namnam vaan. Onneksi on maanantai ja kakkujen loput lentää tänään roskiin! (Vaikka oli ne hyviä.. Melkoista tuhlausta, harmi kun ei kukaan tänään tuu rääppimään.) Ainoa, mitä en uudestaan näistä maidottomista herkuista tee, on kinkkujuustosarvet, ne ei oikein maistuneet vaikka kaikki katosivatkin.

Tähän viikkoon lähdetään uudella innolla taaseen. Viime viikon liikkumistavoitteet eivät täyttyneet kun päätin tulla kipeäksi mutta olin saanut kuitenkin painoa -600g pois vaikka punnitusaamua edelsikin melkoinen herkutteluilta/-päivä ;)

Pakkolepopäivä.

Niin se on rantautunut tännekin. Flunssan poikanen. Toivottavasti kyse olisi nopeasti ohi menevästä taudista, nyt ei olisi varaa sairastella. Lauantaina on esikon kaksvuotiset ja ne vaativat pientä leivonta-/siivousoperaatiota.

Tänään on ollut kyllä melkoisen raskas päivä. Tuon karvaa vajaan kaksivuotiaan uhmaajan kanssa on kyllä saanut vääntää ja kääntää ja koska oma olokin on mitä on, meinasin ratketa herkkuihin. Sanoin jo ihan ääneenkin, että tänään herkutellaan. Kaupassa onneksi sain kasattua itseni ja mukaan tarttui sipsipussin sijaan laihdutuslehti. Kuinka ylpeä voi itsestään olla?! Särkylääkettä otin kaksin kappalein, yleensä en moisiin koske pitkällä tikullakaan, josko se tauti näillä selättyisi ennen kuin pääsee kunnolla alkamaankaan. 

Parempaa huomista odottaen. Telkkari (Jutta ja puolen vuoden superdieetit), lehti ja tee ovat tämän illan ystävät.

Ruokailuista.

Pieni possu pohtii, että miksi pitää olla näin paksu ja miksi paino ei putoa hurjana? Eikö huomenna jo voisi olla 30kg kevyempi? Ei vais, pistää vaan hiukka vihertämään kun lukee noita Superdieetin aloittaneiden juttuja. Monella on lähtenyt jo kiloja vaikka dieetti alkoi virallisesti eilen?! Plääh. Mä olen nyt kuukauden elänyt tätä uutta ja parempaa elämää (miinus puolentoista viikon joululoma) mutta kiloja on lähtenyt vasta neljä. Mulla on toki hidasteena tuo tissitakiainen niin on pakko syödä suht reilusti ja hiilareita on oltava mukana enemmän kuin esimerkiksi Superdieetin ruokavaliossa (tiedän, koska lähdin viime kertaiseen SDhen mukaan mutta jätin leikin kesken, koska maitoa ei vain jaksanut erittyä, enkä halunnut imetystä riskeerata...). Liikun tällä hetkellä mielestäni ihan ok siihen nähden mitä tein ennen. Ja syön mahdottoman hienosti aiempaan verrattuna!

Aiemmin söin aamupalan normaalisti lasten kanssa, yleensä puuroa ettei esikoiselle tullut annoskateutta. Lounaankin saatoin monesti syödä suht hienosti lasten kanssa. Päiväuniaikaan mussutin kaapista herkkuja jos niitä löytyi ja jos lounas oli jäänyt väliin, laitoin voileipiä. Iltapäivällä lämmin ruoka jäi lähes poikkeuksetta väliin ja mitähän siitä sitten seurasi: mahdoton nälkä illaksi! Lapset kun oli saatu nukkumaan, alkoi yleensä kaappien tarkistus, että mitä voisi syödä. Usein oli tulos sama, ei mitään mitä olisi ajatellut syövänsä. Tämä oli se pahin tilanne. Tilattiin pizzaa, haettiin mäkkäriä, sipsejä, kaikkea mättöä kauheasti... Ja sitten vielä viitsi valittaa, että kun on niin lihava. Minkähän takia?!

Aamupala tekovaiheessa.

Tällä hetkellä syön mielestä aika kivasti. Yleensä viisi kertaa päivässä, joskus jää välipala väliin mutta se ei maata kaada eikä illalla ole tappava nälkä sen vuoksi. Aamuisin on perussetti, neljän viljan puuroa leseillä, raejuustolla ja mehukeitolla.

Lounas

Lounaalla syön ihan perusruokaa inhimillisen annoksen, kuvassa couscousia, jauhelihakastiketta, keitettyjä kasviksia ja raejuustoa. Lämpimällä ruualla olen nyt "uudessa elämässäni" ottanut tavaksi, että kasviksia on oltava, pakko! Aiemmin niitä oli satunnaisesti, nyt ne kuuluvat jokaiseen annokseen.

 Jos muistan ja ehdin syödä välipalan, se on usein proteiinipatukka. En tiedä onko se kovin järkevä valinta mutta en ole vielä keksinyt parempaakaan. Ainakin se voittaa voileivät ja maistuu kahvin kanssa ihan kivalle ;)

Kiireisen emännän vaihtoehtopäivällinen.
(Vai laiskan...?)

Toinen lämmin ruoka meillä syödään kun mies kurvaa töistä kotiin. Yleensä neljän korvilla ollaan pöydässä ja taas syödään ihan perusruokaa, tähän kuvaan nyt on eksynyt hiukka poikkeuksellinen ateria. Kinkkumunakasta, makaroonia, salaattia ja raejuustoa. Lounaalta oli jäänyt lapsen annoksen verran jämiä, joten äiti ja isi saivat tyytyä vaihtoehtoruokaan, joka oli helppo ja nopea toteuttaa. Onneksi yleensä on ns. oikeaa ruokaa, ihan kamalasti en arvosta munakasta ja makaroonia! 


Iltapalasta ei nyt ole sujauttaa kuvaa mutta se on ihan vain maitorahka ja ruisleipä, jos on oikein nälkä niin leipiä sallin itselleni kaksi. Illalla juon ihan perusteetä. Nam. Päivisin juon kyllä kahvia ja vettä ihan reilusti molempia. Kahvia ehkä vähän liikaa ja vettä liian vähän, molemmissa olen tietoinen ongelmasta mutta tsemppaaminen jää puolitiehen. Pöh.

En tiedä, ehkä niitä kaloreita sitten vaan tulee reilunpuoleisesti kulutukseen nähden kun ei paino ota pudotakseen. Kävin siis aamulla puntarissa, se oli virhe enkä yleensä harrasta mitään kesken viikon välipunnituksia mutta tänään vaan tuntui siltä, että on käytävä. Ja näyttihän se enemmän kuin sunnuntaina. Kahtena päivänä olen nyt tehnyt jonkinmoisen hikoilun ja syönyt ihan suunnitelmallisesti. Mur. Huomenna parempi fiilis! Toivottavasti en olisi enää näin vihreä, pitää jättää Superdieetti-jutut lukematta. Mutta tsemppiä kaikille, jotka on siinä mukana, oikeasti, oon teistä niin ylpeä <3

Tavoitepohdintaa.

Olipahan vaan hyvä Core-tunti, kannatti käydä! Vähän jäi harmittamaan, etten uskaltautunut sitä edeltäneelle BodyCombat-tunnille mutta ehkä mä vielä joku päivä koen, että mun kunto voi riittää siihenkin. Tein alkulämmittelyä kuntopyörällä kun combat loppui ja kyllähän sieltä mahdottoman hyväkuntoisen näköistä porukkaa valui ulos, ehkä mäkin sitten joskus... Niin ja se alkulämppä! Crosstrainerille olin suuntaamassa mutta kaikki olivat varattuja joten tyydyin kuntopyörään. Yritin valita vähiten aataminaikaisen mallin, hyppäsin kyytiin ja kappas, alla på svenska! Olin saanut jo pienimuotoisen paniikin läskeineni aikaiseksi, yritin äkkiä saada pyörän käyntiin, etten näyttäisi ihan niin urpolta ensikertalaiselta. Juu, sain ohjelman käyntiin ja se osoittautui aivan kamalaksi! En tiedä mikä se oli olevinaan mutta kahdeksassa minuutissa sain ison hien. Ensi kerralla ehkä hoen jotain mantraa, että pystyn rauhassa tutustumaan vehkeisiin eikä käy samoin ;)

Ystäväiseni. Mieheltä oli otettava nämä lainaan kun hän
pirulainen tipautti minun hienoista vaaleanpunaisista
kahden kilon käsipainoista toisen lattiaan sillä
seurauksella, että sisälmykset valuivat pitkin ja poikin...
Näissä on se kiva, että painoa voin joskus ehkä
tulevaisuudessa lisätä vaikka käteen tuntuvatkin
hiukka tylsälle.

Mietin eilen, että olenkohan kirjannut tänne blogiin oikeastaan ollenkaan tavoitteitani? Siis viikkotason tavoitteita olen, mutta pitkäntähtäimen suunnitelmia..? En varmaan ainakaan suuremmissa määrin. Muistan kirjoittaneeni jotain ympäri pyöreää ensimmäiseen tekstiini mutta siinäpä se.

Aion joku päivä nähdä puntarissa kuutosella alkavan lukeman kun itse seison kyydissä. Ei väliä vaikka se olisi 69,9kg mutta kunhan se ensimmäinen numero on kutonen. (Onneksi kuusisataa ja risat on mahdotonta saavuttaa...) Aion mahtua koon 38 vaatteisiin. Aion kokea olevani hyvännäköinen, tavallinen nainen, en mikään pulska mamma. 

Otin jossain vaiheessa loppusyksyä itsestäni mittoja. Rinnan alta, lantiolta ja vyötäröltä, muistaakseni. Tarkoitus oli silloin, että mittaan kerta viikkoon, kuulemma mitat kertovat tuloksista paremmin kuin puntari. Olen kuitenkin jättänyt mittanauhan tylysti kaappiin, ottamani mitat ovat tallessa, että joku päivä kun oikeasti olen saanut jotain aikaan, voin ottaa niille verrokit ja vaikka julkaista ne teidän iloksenne. Tällä hetkellä kuitenkin kun painoa on niin järkyttävän paljon, yritän ystävystyä puntarin kanssa. Kerta viikkoon mahdollisuuksien mukaan ja jos ei ole jotain maata kaatavan erikoista tiedossa niin joka punnituksella olisi tarkoitus saada edes himpun verran miinusta. Olen myös otattanut itsestäni sunnuntaiaamujen iloksi kuvia. Oikein hehkeitä, sivusta ja edestä, jokainen makkara pääsee kyllä niissä otoksissa oikeuksiinsa. Odotan vain, että saisin jo pian niitä kuvia, joita voisi katsella vähän paremmilla mielin ja noihin pursuileviin makkaroihin olisi saatu jo jotain kuria. Noh, kaikki aikanaan! 

Anteeksi pieni kuva, isompana meni plöröksi,
josko tästä kuitenkin näkisi tarpeellisen.

No mutta entäs painoindeksi? Sitähän terveydenhuoltohenkilöstö katsoo suurennuslasin kanssa. Sain motkotusta kummankin raskauden alussa kun painoindeksi oli sitä ja tätä. Mutta ei se silloin oikeasti ollut vielä mitään tähän päivään verrattuna! Netistä löytyi tuollainen kiva laskuri, jossa näkyy, että missä painossa olisi normaali, milloin lievästi lihava jne. Karu totuus, mun tän hetkisellä painolla tuloksena on vaikea lihavuus! Ylipainoa 31,3kg! Ei saasta. Noh, seuraavaan kategoriaan alaspäin eli merkittävään lihavuuteen, olisi matkaa vain 3,4kg. Sinne siis suunnataan ja pikkuhiljaa lievään lihavuuteen ja toivottavasti joskus normaaliin painoonkin. Nähtäväksi jää mutta yritän, kovasti yritän!

Pätkäviikon koonti.

Nyt sitten taas totuuden aika. Tämä viikko tosin alkoi mun maailmankatsomuksen puolesta keskiviikkona kun palattiin kotiin ja arkeen. Tavoitteiksi heitin yhden treenin ja kaksi aerobista ja kirjasin mä vielä kilon tiputuksenkin, koska turvotuksesta pääsee oikealla asenteella ihan nopsasti. Tietenkin jokaisella viikolla on tavoitteena syömisten pitäminen suunnitelmien mukaisena.

Ruokailut meni oikein mallikkaasti, perjantain herkku-/lepopäiväkin meni ihan kivasti. Grillimättö korvaantui tonnikalasalaatilla eikä lisäksi herkutellut sipsitkään latistaneet tunnelmaa. Rahkat ja kasvikset ovat kyllä maistuneet paremmalta kuin koskaan, joululoma oli hiukkasen liian pitkä herkutteluun ;)

Viikon liikkumiset:

weheartit.com

• keskiviikko: Superdieetin kotitreeni+20min crosstrainerilla 386kcal
• torstai: crosstrainer 30min 317kcal
• lauantai: crosstainer 50min 513kcal

Selvisin siis kunnialla liikunnoista ja ruuista. Pudotusta tuli keskiviikkoaamusta -2,4kg! Eli turvotus selätetty ja olo on sen mukainen. Huippua! Pitäisköhän mun alkaa tekee tavoitteet puolikkaalle viikolle, tää tuntui kivalle kun aika oli näin lyhyt eikä tässä pätkässä suuremmin ehdi mokailemaan ;) 

Tänään ajattelin suunnistaa salille. Jumppaystävä on saanut kevätlukkariin ohjattavaksi Core-tunnin ja sitä meinasin mennä testaamaan. Jos hyvässä kunnossa oleva ohjaaja itse sanoo, että on rankka setti niin mitenhän mä siitä selviän?! Noo, yritetään! Tarkoitus ois vielä tuon rupeaman jälkeen jäädä saamaan jumppaystävältä hieman neuvoja ja ohjausta salin puolelle. Viimeksi oon varmaan kymmenen vuotta sitten tapaillu kuntosalilaitteita, hui! Ehkä niistä ystäviä saadaan, ainakin kannattaa kokeilla vaikka en mitään salin puolella käyntiä ole nyt suunnitellut alkavani muuta kuin kovin satunnaisesti, pitäydyn ryhmäliikunta puolella enemmän. 

Saavutus!

Eilen oli suunniteltu herkkupäivä. Mies halusi hakea sen kunniaksi grilliltä ruokaa, minä selasin ruokalistaa netistä kuola valuen. Mieli teki ranskalaisia ja hampurilaisia, eikä se taksarikaan pahaa olisi ollut. Mutta tein loistavan valinnan: tonnikalasalaatti! Oon niin ylpeä itsestäni! Ja mikä parasta, ruoka oli aivan erinomaista. Slurps! Ensi kerralla tiedän, että voin suostua grilliruokaan oikein hyvillä mielin. Listalla oli tonnikala- ja kanasalaatit, ei ollenkaan huonosti rekkamiesten ykkösgrilliltä.

Söin mä tietenkin pienenä porsaana tuon päälle vielä sipsejä ja join lightlimukkaa mutta hei, ei se mitään! Säästyin kuitenkin rasvaiselta grillimätöltä. Toki salaatissa oli majoneesi kastikkeena enkä alkanut siitä kieltäytymään, en aio vielä vetää nollalinjaa. Aiempaan mässäilyyn verrattuna tämä oli oikein mainio ja terveellinen herkkupäivä. Ennen illan salaattia ja sipsejä söin kuitenkin hyvinkin suunnitelmien mukaan.

Tänään aamulla kyllä tiesi syöneensä sipsejä. Heti herätessä tuntui, että silmät ovat ihan kiinni muurautuneet (tokikaan huonosti nukuttu yö ei varmasti ainakaan auta asiaa..) ja sormus oli ihan killissä sormessa. Hurjaa miten noin äkkiä alkoi turvottamaan noin kovasti?! Aiemmin kun rasvainen ruoka ja herkut olivat arkipäivää, en edes huomannut turvotusta, nyt se ei jäänyt yhtään epäselväksi.

Tänään taasen tsemppi päälle ja huomenna punnitus! Hidastavana tekijänä toki esikoinen, joka on kipeänä, kamala yskä ja nousi se kuumekin. Peukut pystyyn ettei äitin murulle tulis mitään vakavampaa <3

Ihana arki.

weheartit.com

Kuinka hyvältä voi tuntua pitkän rötväämisen jälkeen syödä hyvin ja liikkua?! Aika mahtavat kaksi päivää arkea ollut nyt loman jälkeen. Syömiset on mennyt ihan putkeen ja tuntunut oikein asiallisilta, ihan kuin olisin aina syönyt näin eikä muuta vaihtoehtoa edes olisi! Kahtena iltana olen myös muistanut hikoilla. Siitä  jos mistä tulee ihan voittajafiilis! Millähän nimellä tuota mun treenaamista voisi kutsua, ei se jumppaa tai treeniä ole, olisiko hikoilu sitten se oikea nimitys?

Kuinkahan nyt onkaan näin yltiöpositiivinen olo? Ehkä se on tämä aika, uudenvuoden lupaukset. Aina uutta vuotta aloittaessa tuntuu, että nyt voi tehdä kaiken toisin, paremmin kuin viime vuonna, että aiempaa ei muisteta. Tosin mulla jäi lupaukset tekemättä, ne taisin jo luvata itselleni viime vuoden puolella hiukan ennen blogin aloitusta. Aion päästä parempaan kuntoon, niin sisältä kuin ulkoakin. Katsotaan puolen vuoden päästä missä kuosissa ollaan, veikkaan että fiilis on tasaisesti samanlainen kuin tätä postausta kirjoittaessani. Ei enää verensokerin heittelyitä ja niistä johtuvia mielialan muutoksia. Ei päiviä jolloin rötvätään sisällä ja saadaan aivot jumiin pelkällä olemisella ja pakollisista asioista selviytymisellä. Katsotaan.

Pakko kirjoittaa eilisestä telkkaohjelmasta, Jutta ja puolen vuoden superdieetit. Jaksossa keskityttiin Kaisan elämänmuutokseen, joka meinasi alkaa hyvinkin takkuisesti. Minulle tuli mieleen omat sadat laihduttamisen aloittamiseni. Mieli ei ollut valmis vaikka kroppa olisikin sitä vaatinut. Niin Kaisakin sanoi, että hänen olisi pitänyt henkisesti valmistautua ruokavalion muutokseen ja muuhun. Uskoisin, että mä olen nyt vihdoin saanut itseni valmisteltua tähän muutokseen, se on kyllä melkoinen henkinen prosessi, että pystyy alkaa tekemään makkaroilleen jotain, ainakin allekirjoittaneella. Mutta Jutan sarjasta vielä, vaikutti hyvinkin katsottavalta, taidan ottaa telkkarilistalle Salkkareiden, Nolojen vartaloiden ja Dieetit vaihtoon-ohjelmien jatkoksi.

Postissa tuli tänään muuten kaapin perukoille tavoitemekko! En uskaltanut edes ajatella kokeilevani sitä, niin pieneltä se näytti mun normaaleihin vaatteisiin verrattuna. Ehkä joku päivä otan kuvaa kuinka mekko mahtuu tai siis on mahtumatta ;)
Ihana olla kotona, ihana olla reipas! (Seuraavaa repsahdusta odottaen, toteaa pieni sisäinen pessimistini..)

Paluu arkeen.

Olipas siinä loma! Anoppi tosiaan tuli meille joulua vastaanottamaan ja joulupäivänä kurvasimme hänen luokseen muuttoapuun. Vaikka muutamaan otteeseen tulikin portaita juostua tavaroiden kanssa ja muuttoautoa miesten kanssa tyhjättyä, mentiin aikalailla plussalla kaloreiden puolesta ;) Vielä ei ollut mun dieetti siinä vaiheessa, että valmiissa pöydässä voisin alkaa valitsemaan terveellisesti. Enkä kyllä iltaherkuistakaan muistanut pidättäytyä. Huh.

Mietin omaa ruokavaliotani (joka ei ole kummoisempi kuin että enemmän kasviksia lisänä ja rahkaa ja raejuustoa) reissussa. Kuinka tuollaisen toteuttaa toisen ruokapöydässä? Koen ehkä hiukan epäkohteliaaksi jos itse hakee kaupasta rahkat ja kasvikset, juuri kun toinen on ostanut kaapin täyteen ruokaa. Ehkä anopille vielä voisi juuri ja juuri niin tehdä, hän myös aika myötämielisesti suhtautui tähän mun hoikistumissuunnitelmaan vaikka ei siitä suuremmin juteltu herkkujen lomassa. Voi niitä sipsejä ja karkkeja ja pipareita ja pullia ja kääk!

Tänä aamuna +1,3kg viimeisimmästä virallisesta punnituksesta. Noh, ei muuta kuin häntä pystyyn! Ei tämä tähän kaadu jos yksi joulu ja vuodenvaihde menee persuuksilleen. Motivaatiota sai aika hurjasti kun näki aattona otettuja kuvia, yleensä en kuviin joudu mutta nytpä oli oikein monta edustavaa otosta, huh. Kuva kertoo kyllä enemmän kuin tuhat sanaa. Josko ens jouluna sais jo kuvia, joita ei häpeis yhtä lujaa.

Tämä viikko on nyt tällainen pätkä, mies kurvasi aamusta töihin ja meidän perusarki jatkuu. Kerhot ei ole vielä alkamassa tällä viikolla, joten mennään aikalailla fiiliksen mukaan. Tavoitteena mulla on yksi säälittävä lihaskunto ja kaksi aerobista, koska viikonloppuna suunnataan taas varmaankin reissun päälle. Perinteiset joulukyläilyt jäivät hiukka vähäisiksi kun kurvattiin toiselle puolelle Suomea anopin apuihin. PS Mulla on ehkä maan mahtavin anoppi, oikeasti, joten vähän kuulostaa omaan korvaan pahalle tuo anoppi-nimitys mutta tähän hätään ei nyt ole muutakaan. Mutta nyt aamupuurolle! (joka on vedettävä ihan pelkiltään, eilen oli kaupat kiinni ja kotimatkalla haettiin vaan hätäisesti maitoa...) 

Ihanaa, onnentäyteistä ja ennen kaikkea reipasta uutta vuotta jokaiselle! Täyttykööt toiveet, olkoot tahdonvoima hurja ja motivaatio vielä kovempi!