Ihana arki.

weheartit.com

Kuinka hyvältä voi tuntua pitkän rötväämisen jälkeen syödä hyvin ja liikkua?! Aika mahtavat kaksi päivää arkea ollut nyt loman jälkeen. Syömiset on mennyt ihan putkeen ja tuntunut oikein asiallisilta, ihan kuin olisin aina syönyt näin eikä muuta vaihtoehtoa edes olisi! Kahtena iltana olen myös muistanut hikoilla. Siitä  jos mistä tulee ihan voittajafiilis! Millähän nimellä tuota mun treenaamista voisi kutsua, ei se jumppaa tai treeniä ole, olisiko hikoilu sitten se oikea nimitys?

Kuinkahan nyt onkaan näin yltiöpositiivinen olo? Ehkä se on tämä aika, uudenvuoden lupaukset. Aina uutta vuotta aloittaessa tuntuu, että nyt voi tehdä kaiken toisin, paremmin kuin viime vuonna, että aiempaa ei muisteta. Tosin mulla jäi lupaukset tekemättä, ne taisin jo luvata itselleni viime vuoden puolella hiukan ennen blogin aloitusta. Aion päästä parempaan kuntoon, niin sisältä kuin ulkoakin. Katsotaan puolen vuoden päästä missä kuosissa ollaan, veikkaan että fiilis on tasaisesti samanlainen kuin tätä postausta kirjoittaessani. Ei enää verensokerin heittelyitä ja niistä johtuvia mielialan muutoksia. Ei päiviä jolloin rötvätään sisällä ja saadaan aivot jumiin pelkällä olemisella ja pakollisista asioista selviytymisellä. Katsotaan.

Pakko kirjoittaa eilisestä telkkaohjelmasta, Jutta ja puolen vuoden superdieetit. Jaksossa keskityttiin Kaisan elämänmuutokseen, joka meinasi alkaa hyvinkin takkuisesti. Minulle tuli mieleen omat sadat laihduttamisen aloittamiseni. Mieli ei ollut valmis vaikka kroppa olisikin sitä vaatinut. Niin Kaisakin sanoi, että hänen olisi pitänyt henkisesti valmistautua ruokavalion muutokseen ja muuhun. Uskoisin, että mä olen nyt vihdoin saanut itseni valmisteltua tähän muutokseen, se on kyllä melkoinen henkinen prosessi, että pystyy alkaa tekemään makkaroilleen jotain, ainakin allekirjoittaneella. Mutta Jutan sarjasta vielä, vaikutti hyvinkin katsottavalta, taidan ottaa telkkarilistalle Salkkareiden, Nolojen vartaloiden ja Dieetit vaihtoon-ohjelmien jatkoksi.

Postissa tuli tänään muuten kaapin perukoille tavoitemekko! En uskaltanut edes ajatella kokeilevani sitä, niin pieneltä se näytti mun normaaleihin vaatteisiin verrattuna. Ehkä joku päivä otan kuvaa kuinka mekko mahtuu tai siis on mahtumatta ;)
Ihana olla kotona, ihana olla reipas! (Seuraavaa repsahdusta odottaen, toteaa pieni sisäinen pessimistini..)