tiistai 29. tammikuuta 2013

Uninen emäntä.

Viikonloppu oli ja meni. Syömiset meni siihen nähden ihan ok, että oltiin reissun päällä. Nukkuminen la-su välisenä yönä onkin sitten ihan kamala tarina ja sen jälkeinen väsymyskierre aiheutti jo eiliselle ajatuksen koko elämätaparemontin unohtamisesta. Josko tänään ois aurinkoisempaa, nukuin päikyt eilen kun mies tuli kotiin ja silti jo yhdeksän jälkeen olin pedissä, miten niin väsynyt?!

Normaali aikuinen ihminen tarvitsee 7-8h unta vuorokaudessa. Sitten on niitä, jotka nukkuvat viikolla muutaman tunnin ja tankkaavat unta viikonloppuisin. Ja sitten on sellainen ihmistyyppi, johon itse kuulun: unta pitäisi saada koko ajan. Mulla vireystila on huipussaan jos saan unta tasaisen säännöllisesti joka yö kymmenen tuntia. Kyllä, kymmenen. Mutta jos on kaksi lasta, 10kk ja tasan 2v, voi äkkiä laskea 1+1, että unta tulee aivan liian vähän. Pääsääntöisesti pysyn kuosissa sillä, että mies antaa mun välillä huilata päikkäriekstraa tai viikonloppuna pidempää aamua.

Nyt on pitkään mennyt niin, että pienempi herää 04 ja risat. Siis herää, ei vain vähän huutele. Esikko sitten herää metelöintiin jossain vaiheessa ja soppa on valmis. Äitin unet eivät vain riitä. Tälle pohjalle on hyvä lähteä yökyläreissuun (joita me tehdään liian usein, päätin että nyt ollaan muuten kotona ja pitkään!). Isompi nukkuu reissussa ihan ok mutta ai että tuota pienempää.. La-su välisenä yönä mä en nukkunut ehkä yhtään! Joko otettiin tissiä tai yritettiin karata sängystä tai muuten vaan huudeltiin tai tai tai. Huh.

Muistakaa siis nukkua hyvät ihmiset! Ja jos harkitsette lapsia elämäänne niin valmistautukaa unettomiin aikoihin. Ja ihaniin tilanteisiin väsymyksestä huolimatta ;) Kuinka hellyyttävää onkaan katsoa kun kaksivuotias on haltioissaan neljän päivän ikäisistä koiranpennuista ja haluaisi vain hoitaa niitä taukoamatta..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti