tiistai 8. tammikuuta 2013

Ruokailuista.

Pieni possu pohtii, että miksi pitää olla näin paksu ja miksi paino ei putoa hurjana? Eikö huomenna jo voisi olla 30kg kevyempi? Ei vais, pistää vaan hiukka vihertämään kun lukee noita Superdieetin aloittaneiden juttuja. Monella on lähtenyt jo kiloja vaikka dieetti alkoi virallisesti eilen?! Plääh. Mä olen nyt kuukauden elänyt tätä uutta ja parempaa elämää (miinus puolentoista viikon joululoma) mutta kiloja on lähtenyt vasta neljä. Mulla on toki hidasteena tuo tissitakiainen niin on pakko syödä suht reilusti ja hiilareita on oltava mukana enemmän kuin esimerkiksi Superdieetin ruokavaliossa (tiedän, koska lähdin viime kertaiseen SDhen mukaan mutta jätin leikin kesken, koska maitoa ei vain jaksanut erittyä, enkä halunnut imetystä riskeerata...). Liikun tällä hetkellä mielestäni ihan ok siihen nähden mitä tein ennen. Ja syön mahdottoman hienosti aiempaan verrattuna!

Aiemmin söin aamupalan normaalisti lasten kanssa, yleensä puuroa ettei esikoiselle tullut annoskateutta. Lounaankin saatoin monesti syödä suht hienosti lasten kanssa. Päiväuniaikaan mussutin kaapista herkkuja jos niitä löytyi ja jos lounas oli jäänyt väliin, laitoin voileipiä. Iltapäivällä lämmin ruoka jäi lähes poikkeuksetta väliin ja mitähän siitä sitten seurasi: mahdoton nälkä illaksi! Lapset kun oli saatu nukkumaan, alkoi yleensä kaappien tarkistus, että mitä voisi syödä. Usein oli tulos sama, ei mitään mitä olisi ajatellut syövänsä. Tämä oli se pahin tilanne. Tilattiin pizzaa, haettiin mäkkäriä, sipsejä, kaikkea mättöä kauheasti... Ja sitten vielä viitsi valittaa, että kun on niin lihava. Minkähän takia?!

Aamupala tekovaiheessa.
Tällä hetkellä syön mielestä aika kivasti. Yleensä viisi kertaa päivässä, joskus jää välipala väliin mutta se ei maata kaada eikä illalla ole tappava nälkä sen vuoksi. Aamuisin on perussetti, neljän viljan puuroa leseillä, raejuustolla ja mehukeitolla.


Lounas
Lounaalla syön ihan perusruokaa inhimillisen annoksen, kuvassa couscousia, jauhelihakastiketta, keitettyjä kasviksia ja raejuustoa. Lämpimällä ruualla olen nyt "uudessa elämässäni" ottanut tavaksi, että kasviksia on oltava, pakko! Aiemmin niitä oli satunnaisesti, nyt ne kuuluvat jokaiseen annokseen.

 Jos muistan ja ehdin syödä välipalan, se on usein proteiinipatukka. En tiedä onko se kovin järkevä valinta mutta en ole vielä keksinyt parempaakaan. Ainakin se voittaa voileivät ja maistuu kahvin kanssa ihan kivalle ;)

Kiireisen emännän vaihtoehtopäivällinen.
(Vai laiskan...?)

Toinen lämmin ruoka meillä syödään kun mies kurvaa töistä kotiin. Yleensä neljän korvilla ollaan pöydässä ja taas syödään ihan perusruokaa, tähän kuvaan nyt on eksynyt hiukka poikkeuksellinen ateria. Kinkkumunakasta, makaroonia, salaattia ja raejuustoa. Lounaalta oli jäänyt lapsen annoksen verran jämiä, joten äiti ja isi saivat tyytyä vaihtoehtoruokaan, joka oli helppo ja nopea toteuttaa. Onneksi yleensä on ns. oikeaa ruokaa, ihan kamalasti en arvosta munakasta ja makaroonia! 


Iltapalasta ei nyt ole sujauttaa kuvaa mutta se on ihan vain maitorahka ja ruisleipä, jos on oikein nälkä niin leipiä sallin itselleni kaksi. Illalla juon ihan perusteetä. Nam. Päivisin juon kyllä kahvia ja vettä ihan reilusti molempia. Kahvia ehkä vähän liikaa ja vettä liian vähän, molemmissa olen tietoinen ongelmasta mutta tsemppaaminen jää puolitiehen. Pöh.

En tiedä, ehkä niitä kaloreita sitten vaan tulee reilunpuoleisesti kulutukseen nähden kun ei paino ota pudotakseen. Kävin siis aamulla puntarissa, se oli virhe enkä yleensä harrasta mitään kesken viikon välipunnituksia mutta tänään vaan tuntui siltä, että on käytävä. Ja näyttihän se enemmän kuin sunnuntaina. Kahtena päivänä olen nyt tehnyt jonkinmoisen hikoilun ja syönyt ihan suunnitelmallisesti. Mur. Huomenna parempi fiilis! Toivottavasti en olisi enää näin vihreä, pitää jättää Superdieetti-jutut lukematta. Mutta tsemppiä kaikille, jotka on siinä mukana, oikeasti, oon teistä niin ylpeä <3

3 kommenttia:

  1. Vaikka paino ei heti tipu, niin kuin ehkä toivois, niin malttia vaan! Kyllä se paino siitä lähtee tippumaan :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitti. nyt tuntuu jo ihan hyvälle asian suhteen (liekö pyöräilyllä vähän osaa tässä..;)) mutta kyllä se häntä pian painuu alas jos puntarilla ei tulosta näy. pitääkin olla niin malttamaton luonteen laatu!

      Poista
    2. Se varmaan se kompastuskivi monilla painonpudottajilla on, että yhtäkkiä paino ei tipukaan, ja sitten tulee herkästi luovuttamisolo, mutta nyt katse sinne kauemmas tavoitteisiin, koska siellä ne kilot näkyy, ei ihan viikon sisällä ;)

      Poista