Tavoitepohdintaa.

Olipahan vaan hyvä Core-tunti, kannatti käydä! Vähän jäi harmittamaan, etten uskaltautunut sitä edeltäneelle BodyCombat-tunnille mutta ehkä mä vielä joku päivä koen, että mun kunto voi riittää siihenkin. Tein alkulämmittelyä kuntopyörällä kun combat loppui ja kyllähän sieltä mahdottoman hyväkuntoisen näköistä porukkaa valui ulos, ehkä mäkin sitten joskus... Niin ja se alkulämppä! Crosstrainerille olin suuntaamassa mutta kaikki olivat varattuja joten tyydyin kuntopyörään. Yritin valita vähiten aataminaikaisen mallin, hyppäsin kyytiin ja kappas, alla på svenska! Olin saanut jo pienimuotoisen paniikin läskeineni aikaiseksi, yritin äkkiä saada pyörän käyntiin, etten näyttäisi ihan niin urpolta ensikertalaiselta. Juu, sain ohjelman käyntiin ja se osoittautui aivan kamalaksi! En tiedä mikä se oli olevinaan mutta kahdeksassa minuutissa sain ison hien. Ensi kerralla ehkä hoen jotain mantraa, että pystyn rauhassa tutustumaan vehkeisiin eikä käy samoin ;)

Ystäväiseni. Mieheltä oli otettava nämä lainaan kun hän
pirulainen tipautti minun hienoista vaaleanpunaisista
kahden kilon käsipainoista toisen lattiaan sillä
seurauksella, että sisälmykset valuivat pitkin ja poikin...
Näissä on se kiva, että painoa voin joskus ehkä
tulevaisuudessa lisätä vaikka käteen tuntuvatkin
hiukka tylsälle.

Mietin eilen, että olenkohan kirjannut tänne blogiin oikeastaan ollenkaan tavoitteitani? Siis viikkotason tavoitteita olen, mutta pitkäntähtäimen suunnitelmia..? En varmaan ainakaan suuremmissa määrin. Muistan kirjoittaneeni jotain ympäri pyöreää ensimmäiseen tekstiini mutta siinäpä se.

Aion joku päivä nähdä puntarissa kuutosella alkavan lukeman kun itse seison kyydissä. Ei väliä vaikka se olisi 69,9kg mutta kunhan se ensimmäinen numero on kutonen. (Onneksi kuusisataa ja risat on mahdotonta saavuttaa...) Aion mahtua koon 38 vaatteisiin. Aion kokea olevani hyvännäköinen, tavallinen nainen, en mikään pulska mamma. 

Otin jossain vaiheessa loppusyksyä itsestäni mittoja. Rinnan alta, lantiolta ja vyötäröltä, muistaakseni. Tarkoitus oli silloin, että mittaan kerta viikkoon, kuulemma mitat kertovat tuloksista paremmin kuin puntari. Olen kuitenkin jättänyt mittanauhan tylysti kaappiin, ottamani mitat ovat tallessa, että joku päivä kun oikeasti olen saanut jotain aikaan, voin ottaa niille verrokit ja vaikka julkaista ne teidän iloksenne. Tällä hetkellä kuitenkin kun painoa on niin järkyttävän paljon, yritän ystävystyä puntarin kanssa. Kerta viikkoon mahdollisuuksien mukaan ja jos ei ole jotain maata kaatavan erikoista tiedossa niin joka punnituksella olisi tarkoitus saada edes himpun verran miinusta. Olen myös otattanut itsestäni sunnuntaiaamujen iloksi kuvia. Oikein hehkeitä, sivusta ja edestä, jokainen makkara pääsee kyllä niissä otoksissa oikeuksiinsa. Odotan vain, että saisin jo pian niitä kuvia, joita voisi katsella vähän paremmilla mielin ja noihin pursuileviin makkaroihin olisi saatu jo jotain kuria. Noh, kaikki aikanaan! 

Anteeksi pieni kuva, isompana meni plöröksi,
josko tästä kuitenkin näkisi tarpeellisen.

No mutta entäs painoindeksi? Sitähän terveydenhuoltohenkilöstö katsoo suurennuslasin kanssa. Sain motkotusta kummankin raskauden alussa kun painoindeksi oli sitä ja tätä. Mutta ei se silloin oikeasti ollut vielä mitään tähän päivään verrattuna! Netistä löytyi tuollainen kiva laskuri, jossa näkyy, että missä painossa olisi normaali, milloin lievästi lihava jne. Karu totuus, mun tän hetkisellä painolla tuloksena on vaikea lihavuus! Ylipainoa 31,3kg! Ei saasta. Noh, seuraavaan kategoriaan alaspäin eli merkittävään lihavuuteen, olisi matkaa vain 3,4kg. Sinne siis suunnataan ja pikkuhiljaa lievään lihavuuteen ja toivottavasti joskus normaaliin painoonkin. Nähtäväksi jää mutta yritän, kovasti yritän!